Hiljaiseloa

Terve pitkästä aikaa.
Hiljaiseloa on pitänyt matkiksen puolella. Reissujahan on Iranin tripin jälkeen ollu vaikka ja kuinka monta, mutta jostain syystä päivitykset on jääneet. Matkalistalla on ollut Kiina, Thaimaa, New York, Gran Canaria, Sharm el Sheikh, Kypros, Istanbul, Itävalta ja muutama reissu Lontooseen. Eli matkattu on, harmi että blogikirjoitukset on jääneet täysin. Olisi ollu kiva lueskella jälkeenpäin mitä kaikkea on tullu tehtyä ja nähtyä.

Mutta ei hätiä mitiä, tälle vuodelle on jo varailtu ainakin kolme reissua.Neljännen lentoliput ostetaan huomenna jos Aviomies saa tösitä vapaata. Ensimmäisenä kohteena maaliskuussa on vuorossa aikuisten laskettelureissu Itävallan Maria Almiin. Viime vuonna oltiin Zell am Seessa ja tänä vuonna vaihdetaan paikkaa. Jostain syystä kaikki alppien vähänkään hienommat hotellit on buukattu täyteen. Ajatuksena oli mennä Saalbachin, mutta majoitus hinnat on pilvissä. Ei viitsi laittaa 1000 euroa 4 päivän majoitukseen kiinni.

Toukokuussa olisi sitte vuorossa Malaga. Ystäväni asuu tämän vuoden Fuengirolassa ja tarkoitus olisi mennä viettämään miniviikonloppu. Tästä reissusta tuskin päivityksiä tulee, kun taitaa mennä enemmän viihteen puolelle.

Kesäkuulle on suunnitteilla pieni roadtrip Italiaan. Saas nähnä miten käy tämän reissun kanssa. Suunnitelmat on ihan auki ja liput tosiaan ostamatta.

Elokuun loppuun sitte Grande finale. Lennot Las Vegasiin josta autolla 6 pv:n jälkeen Los Angelesiin ja Losissa 5 päivää. Tästä reissusta kuullaan lisää varmasti.

Nyt kun olen lupaillut että päivitän blogia niin pidän myöskin lupaukseni. Eli 1,5 kuukauden päästä lisä luvassa. Siihen Asti Adios!

Tiistai, keskiviikko ja torstai

Tiistai päivä menikin sitten suurimmalti osin tehdessä ruokaa. Sain Sepehrin äidin vihdoin suostuteltua, että teen heille ruokaa. Täällähän ei vieraan tarvitse tehdä yhtään mitään. Sen kuin vaan on ja möllöttää. No anyways koko päivä meni keittiössä jutustellessa ja Moussakan teossa. Juustokakkua tein sitte jälkiruoaksi. Illalla kylään tuli Sepehrin tätejä ja serkku. Ilta siinä sitten vierähtikin jutustellessa. Yksi asia mikä mua vaivaa on se, että täällä ei käytetä veistä syödessä ollenkaan. Koita nyt sitten lihaa leikata lusikalla. Voin sanoa. On aika vaikeaa.

Keskiviikkona lähdettiin sitten rannalle hengailemaan. Ihan kiva paikka oli Kaspianmeren rannalla ja sainki otettua ihan kivoja kuvia. Sepehrin 2 serkkua ja heidän kaveri tuli mukaan. Sain itseni ärsyyntymään oikeen kunnolla koska Sepehr ja kaverit puhuivat vain fasia ja nauroivat ja meikäläinen istui vieressä tylsistyneenä. En tiedä johtuiko kovasta koti-ikävästä, mutta olo oli aika itkuinen koko ajan. No rannalta mentiin sitten Sepehrin serkun kotiin, jossa polteltiin vesipiippua. Pakkohan se oli kokeilla kun siihen mahdollisuus tuli. Tosin ei siitä mihinkään pilveen tullut. Ihan kuin olis tupakkaa poltellut. Appelsiiniltä maistui.

Torstaiksi meille oli järjestetty turistimatka Ramsahiin 3 tunnin ajomatkan päähän. Mua niin huvittaa sikäläinen tapa, että kun istutaan autoon, niin pistetään silmät kiinni ja aletaan nukkumaan. Mäkin olen nyt saanut hieman autossa koisittua, mutta liikenne on jotain niin pelottavaa että ei siinä oikein tee mieli nukkua ollenkaan. Olis kiva testata niitä omia ajotaitoja, mutta taidan jättää väliin ettei tarvitse tulla sinkkiarkussa takaisin. Tarjalle terkkuja, että kiinalaiset on experttejä autolla ajamisessa verrattuna Iranilaisiin.

Ramsahsassa käytiin tsekkaamassa Shaahin aikanaan käyttämää huvilaa, joka oli täynnä Euroopasta roudattuja huonekaluja. Aika normi museo, ei mitään uutta ja ihmeellistä tullut opittua. Lounas syötiin paikallisessa ostoskeskuksessa ja meikäläistä tuijotettiin suhteellisen paljon. Mä taidan olla aika kalpea verrattuna näihin karvakäsiin. Tarjoilija kysyi sepehriltä että mitäs se teidän vaimo ottaa juotavaksi..aika hyvät naurut saatiin aikasiks. No ehkä parempi näinpäin. En tosin ole vielä nähnyt ollenkaan moraalipoliisia ja täällä saa aika rauhassa liikkua tytöt ja pojat kaduilla. Ja kyllä mä oon ihan sitä mieltä että hieman media liiottelee kaikkea mitä täällä tapahtuu. Rauhallinen maa, jossa ihmisillä ei ole kiire mihinkään. Sepehr sanookin mulle koko ajan että oon aika malttamaton, AIJAA, en tiennykkään :). No meillä Suomessa aika onkin rahaa, ja täällä ajalla ei ole mitään merkitystä. Ei sitten mitään. Aina ollaan myöhässä joka paikassa. Ja tänään huomasin että täällä tavallaan lusmuillaan. Eli jos mennään jonnekkin paikkaan niin sitä sitten vaan hengaillaan ja mietitään että mennäänkö vaiko eikö. Ei ihan suomalaiselle suoralle luonteelle sovi tällainen.

No kulttuurikerronnat sikseen. Seuraavaksi ekskursiolla oli vuorossa telekabiini ajelu vuorelle joka oli yhtä korkea kuin Halti. Tosi makee mesta. Täällähän korkein vuori on 5 kilsaa korkea, tai niin ainakin opas väitti. Ja meikäläinen oli vuorella taas tuojotuksn kohteena. Olis tehny mieli sanoa, että mitäs helvettiä sä siinä toljotat. Sepehr sanoikin, että sano suomeks niin ihan varmasti loppuu tuijottaminen. Vuorelta lähdettiin sitten taas kotimatkalle...oli aika rankka päivä henkisesti ja fyysisesti. alkaa ikävä painamaan aika pahasti. Etenkin Tomppua. Mulla on ihan kauhean hauskaa mutta Tomppu on mielessä koko ajan. Luonnollisesti.

Kirjoituksen postannut Saben puolesta Tarja.

Terveiset Pohjois-Iranista!

Terveiset Pohjois-Iranista. Matka on sujunut hyvin tähän mennessä. Matka alkoi sunnuntaina Helsinki-Vantaalta. Kolmen tunnin lento Istanbuliin meni katsellessa kännykästä leffaa ja syödessä hyvin. Turkish airlinesilla oli kyllä hyvät safkat. Sai valita joko liha tai kanavaihtoehdon väliltä. Ja alkoholiakin sai nauttia. Turkissa ei kaiketi ole niin tarkkaa tuo muslimien juominen. Onhan Turkissa monia lomakohteita missä suomalaiset käy viettämässä hulivililomia.

Istanbulin lentokenttä oli aika suuri ja passijonot pitkät. Mutta passintarkastuksen jälkeen pääsi kätevästi metrolle ja siitä kaupunkiin puolen tunnin metromatkan jälkeen. Metro maksoi jotakuinkin 20 senttiä. Eli ei kovin kallista. Sama käytäntö kuin New Yorkissa aikoinaan oli, eli tokenilla portista ja sitten metroon. Kertamaksulla siis toimi. Metrossa sai tietysti katseita kun blondin tukkani kanssa sinne menin. Istanbulista ei kauheasti ole sanottavaa koska taisin jäädä väärällä metroasemalla pois ja en tainnut löytää ihan keskustaan saakka. Kävin pikaisesti kebabilla ja löysin vahingossa feikkimarketille. Mutta ei sieltä mitään tullut ostettua kun ei ollut aikaa eikä halua alkaa miettimään olisiko pitänyt alkaa tinkiä. Nopean visiitin jälkeen menin takaisin lentokentälle ja vietin siellä sitten pari tuntia. Istanbulin lentokenttä on tosi kiva lentokenttä. Paljon kauppoja ja ravintoloita. Ja suht halpa hintataso.

Iranin lentoa varten valmistauduin jo hyvissä ajoin. Laitoin päälle polviin ulottuvan takin ja huivin peittämään hiukset. Ei sitä olis vielä siinä vaiheessa tarvinnu laittaa, mutta kun lento lähti vasta keskiyöllä ja en halunnut herätä laittamaan huivia päälle Iranin rajalla niin aattelin, että mennään maan tavalla jo lentokentältä saakka. No ihan turhaan hermoilin asian kanssa, koska suurin osa naisista laittoi huivin päälle vasta koneen laskeutuessa. ja vierustoveri veteli viskiä. Olin siis aika yllättynyt että koneessa tarjoiltiin alkoholia.

Kone oli 40 minuuttia myöhässä, mutta passintarkastukset meni tosi sutjakkaasti. Laukkujen saamisessa kestikin sitten ihan oma aikansa. Teheranin lentokentällä oli samalla tavalla kuin Helsinki-Vantaalla aikoinaan, että lasin läpi pystyi odotusaulasta katsomaan kun toiset odottelee laukkuja. Joten pystyin moikkaamaan kaveriani jo kun odottelin laukkuja.

Siellä Sepehr jo odottelikin kukkapuskan kanssa ja tehtiin riskiteko ja halattiin Basijin edessä. Basiji on siis moraalipoliisi joka saattaa sanoa jos nainen ja mies osoittavat julkisia hellyyden osoituksia. Mutta siis tällä kertaa kukaan ei sanonut mitään.

Äkkiä sitte hypättiin taksiin ja mentiin kaverin kotiin jossa sisko jo odotteli meitä. Sisko ei ollut saanut nukuttua koko yönä kun oli niin kovasti odottanut mun saapumista. Kello siis lähenteli jo aamukuutta kun saavuin perille.
Pian jo perille saapumisen jälkeen aurinko alkoi nousemaan ja kaverin ikkunasta avautui ihana näkymä vuorille. Päätettiin että nukkumaan ei mennä, koska aikaa on niin vähän käytettävissä ja nukkuminen on ajantuhlausta.

Sepehr oli kutsunut aamupalalle yhteisen tuttavan jonka kanssa olen facebookin kautta jutellut. Mina on myös Michael Jackson fani ja aamu vierähtikin sitten puhuessa Michaelista ja siitä kuinka Michaelin kuolema on vaikuttanut kenenkin elämään. Voisin sanoa että oli aika terapeuttista. Mina olisi halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa,mutta hänen piti lähteä töihin, opettamaan englantia.
Me taasen lähdettiin syömään ja vaihtamaan rahaa. Ihan hetkessä minusta tuli miljonääri. Pienin seteli taitaa olla 20000 rialia.

Neljän pintaan sitten saapuikin meidän taksikuski ja matka yli vuorten Kaspianmeren rannalle alkoi. Lähdimme siis Sepehrin kotikaupunkiin moikkaamaan Sepehrin sukulaisia.

Iranilaiset ovat jokseenkin vallattomia kuskeja. Matka taittui mutkaisella vuoristotiellä 80 km vauhtia ja Sepehr vaan sanoi että nyt on aikaa nukkua..jeah right. Mua pelotti niin paljon että en saanut silmiä ummistettua. Ja maisematkin oli aika mahtavat niin ei siinä edes mieli tehnyt nukkua. Ajomatkan olisi pitänyt kestää 4 tuntia, mutta oltiin perillä vasta 5 tunnin päästä. Perillä olikin vastassa jo Äiti ja mummo. Äiti odotteli malttamattomana ovella jo vastassa ja vastaannotto oli todella lämmin. Fati ei puhu englantia ollenkaan joten meillä pitää olla joku tulkkaamassa koko ajan. Perillä odotteli myös Saman, Sepehrin kaksoisveli ja Serkku Kashayar.

Siinä ilta sitte vierähti syöden ja jutellen. 10 pintaan alkoi uni maistua, koska olin jo toista vuorokautta nukkumatta. Aamuyöstä heräilinkin sitte moskeijasta kuuluvaan kutsuhuutoon. Olis pitäny kaiketi lähteä rukoilemaan. Sepehrin perhettä huvitti aamulla, koska he ovat niin tottuneita asiaan, että eivät koskaan herää kyseiseen huutoon.

Taman tekstin on Iranin nettisensuurin takia Saben puolesta lisannyt Kiinassa (ei lainkaan sensuuria =)) asuva Tarja.

Täällä taas!

Pitkän pitkän tauon jälkeen on taas aika alkaa kirjoittamaan matkablogia. Tällä kertaa matkakohteena on iran ja Teheran.
Syy näinkin eksoottiselle matkakohteelle on se että lähden moikkaamaan kaveriani sinne. Olemme netissä aikoinaan tavanneet ja jo 8 vuotta ystävyyttä on takanapäin.
Alkuvalmisteluilla alkoi tämäkin matka. Ensin tietysti lentolippujen hommaaminen, joka tälläkertaa lompakkoa ei kauheati ohentanut. Turkis airlinesin tarjouksessa olevat liput maksoivat 420 euroa. Ei siis mikään paha hinta.
Seuraavaksi käväisin hakemassa viisumin Iranin kulosaaren suurlähetystöstä. Naisten kannattaa laittaa päälle pitlä takki ja huivi. Eli kulttuureita aletaan kunnioittamaan jo alkumetreillä. Viisumi maksaa 60 euroa ja kannattaa printata viisumihakemus valmiiksi netistä, koska paikanpäältä sitä kysyessä joudut vastaamaan kaikenmaailman kyselyihin. Hieman mies konsulaatissa ihmetteli että mitä matkallani teen, mutta heltisi se viisumi sieltä sitten kumminkin.
Tosiaan huomenna lähtisi lento kohti Teherania, Istanbulin kautta. Mulla on välilasku 6,5h välilasku, joten taidan mennä käväisemään Istanbulin keskustassa, kun sinne kätevästi pääsee metrolla.
Nyt pitäisi sitten aloittaa pakkaaminen , ylläri, ettei se taaskaan ole mikään lempipuuha.
Kirjoittelen enemmän kun pääsen perille(tai siis kirjoitan jos pääsen bloggeriin sisälle, nettisensuuri iranissa on aika kovaa luokkaa)

Viimeinen ilta meksikossa

Heippa!
Taalla ollaan taas nettikahvilassa kirjottelemassa. odotellaan etta ilta tulis niin paastais syomaan. Meilla on poytavaraus meidan hotellin fine dining paikkaan. siella on joku ranskalainen gourmet kokki vierailemassa niin mennaan maistelemaan sen tuotoksia.
Viimesen kolmen paivan aikana ei olla tehty juurikaan mitaan muuta kun oltu altaalla ja kayty kaupungissa kavelylla. eipa taalla oikeen muuta tekemista ole kun kimiakaan ei noi kivikasat kiinnosta enaa ja ei viinakaan voi juoda. tekee oikein kateellisek kattella kun jengi vetelee jotain ihania drinkkeja altaalla. ei helpota yhtaan kun niilla on viela happy hour 2 yhden hinnalla parhaaseen altaalla oloaikaan. kimikin on kiltisti ollut tukiraskaudessa ja juonut VAIN 8 olutta koko matkan aikana. Aika hyva saavutus.
Kimi on ihan taivaissa kun taalla on kokonainen kanava jolta tulee vaan saatiedotuksia(voi kun suomessakin olisi=))
Jokelan ampuminenkin on noteerattu taalla telkkarissa ja radiossa. oli jopa cnn paauutisissa.
Huomenna menee taas matkusteluun koko paiva ja huomen illalla ollaankin jo sitten nykissa. Saas nahda mita Kimi keksii mun synntareiksi maanantaiksi:)
No mutta nyt lopettelen etta kimi paasee katsomaan minkalainen saa suomessa on.

huh huh kun on kuuma

No niin!
On tullu nukuttua sitte ihan ymparipyoreita paivia. ma-iltana menin "paivaunille" 18.00 ja kimi yritti ihan turhaan heratella mua ylos siina 7 pintaan. no vetelin tyylikkaasti sitten aamuun saakka. Heti oltiin kuudelta aamulla taas pystyssa ja vahan vajaa kuus varaamassa peteja meidan privattipoolilta. no eihan siita auringon ottamisesta tullut mitaan kun taivas oli pilvessa ja aina hetkellisesti tuli kivoja sadekuuroja. no yhdeksan jalkeen luovutettiin ja otettiin meaidan pikkuchevy vuokraauto alle ja ajeltiin katsomaan tulumiin mayaintiaanien raunioita. Kivan oloiset tilukset on inkkareilla siella ollut ja pienen pienta rahastuksen meininkia mestassa oli kun oli kaikenmaailman inkkarishowta siina atuovilla ja jos katsoitkaan sinne pain niin heti oli joku kinumassa rahaa. no on sita ennenkin tullu nahtya aijien roikkuvan jossaqin tolpan nokassa niin katsottiin parhaammaksi vaan poistua paikalta.
Rauniot oli kivat ja vesi oli ihanan turkoosia. yksin ei tarvinnut paikassa olla kun siella oli meidan lisaksi se 2000000 jenkkituristia. Ihan ihmeteltiin etta miten jenkkeja ylipaatansa voi kultturi kiinnostaa.
Sielta sitte suunnattiin takasin hotlalle tekemaan safkaa. ainoa liha jonka tunnistin kaupassa oli jauheliha joten syotiin sitte ihan kotoisasti jauhelihakastiketta kera perunan. olipas sitte tosi hyvaa. Illalla jaksettiin valvoa jopa 9 saakka ja kaytiin kappailemassa hotellin ylisuurella alueella jossa on 8 ravintolaa ja pari baaria. ei taalta oikeestaan tarvitsis poistua minnekkaan, on vaan kaikki pirun kallista. julio baarissa teki kimille margaritan ja mulle alkoholittoman pina coladan aika namia oli. illat on aika kylmia. koska taallahan on talvi parhaimmillaan. Kun mentiin hotellihuoneeseen huomattiin etta joku oli pedannut meidan sangyn ja laittanu karkkia tyynyliinalle. Se sitte selittikin sen siivojan kavaisyn edellisena iltana. oishan mun tollon pitanyt tajuta etta ne tuli petaamaan.
Tanaankin herattiin sika aikasin kuudelta ja 8 pintaan oltiin altaalla jo varaamassa peteja. nyt puol 12 maissa alkaa olemaan iho jo sen verta palanu etta pitaa lahtea syomaan jauheliha kastikkeen jamia. mutta kirjottelen taas kun jaksan.

Meksikossa ollaan

Terve!
Taalla ollaan meksikossa vihdoin ja viimein. Eilen illalla saavuttiin nykin kautta.
Matka alkoi perinteisesti helsinki-vantaalta klo 14.20 lahtevalla nykin koneella. Lento sujui normaalisti kelloa 15 minuutin valein tuskaisesti vilkuillen. Lento saapui jfk.lle ajallaan ja sormenjalkien ja valokuvien ottokin sujui suhteellisen nopeasti. Kentalta otettiinmin sitten taksi kohti newarkin lentokenttaa missa meilla oli varattuna huone marriotista. Taksimatka kesti kepean tunnin ja maksoikin vaivaiset 90 dollaria. mutta siina vaiheessa iltaa kun suomessakin kello jo oli ohittanut puolenyon ei oikein mieli tehnyt lahtea yleisilla seikkailemaan manhattanin kautta newarkiin.
Hotelli oli aika luksus luokkaa hintaansa nahden. rattivasyneina tilasimme huonepalvelusta hampurilaiset joissa pihvi oli karistetty kauttaaltaan kauhean makuiseksi. Klo 8 jalkeen painuimme unten maille ja herasimme jetlagin takia jo klo kolmen jalkeen. No konekin kohti charlottea lahti klo 8 eli 6 maissa jo matkasimme "tien" yli hotellilta lentokentalle. Lentokenttavirkailija oli varmaankin syonyt aamiaiseksi happamia sitruunoita, edes hymya ei virkailijalta saanut. passintarkastuksessa sentaan sai jo "good morning darlingia".
Kentalla vedettiin sitte aikamoiset aamiaiset kera decaf koffeen ja kahdeksalta lahtikin jo meidan us airwaysin kamanen kone. enpa ole aikoihin ollut niin kauessa ja likaisessa koneessa. uskalsi vaan istua paikallaan ja olla koskematta mihinkaan kun oli joka paikassa niin saastaista.
valilasku oli charloten lentokentalla joka olikin jo aikalailla helsinki vantaan tasoa. siistit vessat ja hyvat opasteet. Cancunin lento lahti ajoissa ja paikalle saavuimme paikallista aikaa n. kahden maissa. Lentokentalta meidat kavi hakemassa budget autovuokraamon edustaja ja heitti meidat pienen matkan paahan automme luokse. Tassa vaiheessa saimme Kimin kanssa ensimmaisen perheriidan aikaiseksi siita minka vakuutuksen ottaisimme autoon ja nainen tiskilla hymyili ja kyseli etta oletteko haamatkalla ja sanoi "i can feel the energy".
Tovin paasta saimme chervolet corsamme ja lahdimme ajelemaan cancunista kohti grand mayania. n. puolen tunnin ajomatkan paasta hotellin iso sisaankaynti jo tulikin vastaan ja ajoimme posteista sisalle. Check in sujui nopeasti, mutta huone olisi vasta 5 valmis ja kello oli vasta puoli 4 niin paatimme lahtea laheiseen playa del carmeniin ruokaostoksille. Voin kertoa etta ei loydetty ehka ihan parasta supermerkadoa. nain raskaana olevalle naiselle ei tee kauhean hyvaa olla semmoinessa kaupassa. Sain semmosen pahoinvoinnit etta ruoka ei sitte koko iltana pahemmin mastunut.
No 5 palasimme sitte hotellille ja saimme huoneen joka oli 7 talossa joka oli ajomatkan ja 5 minuutin kavelymatkan paassa autolta. Hotellialue on aivan sairaan iso ja koskaan en ole nahny nain paljon uima-altaita. Meidan huone on isompi kuin meidan kamppa kotona, on jacuzzia ja omaa uima-allasta parvekkeella. Illalla mentiin aikasin nukkumaan(19.30) ja n. klo 8 maissa herattiin siihen etta joku oli meian olohuoneessa. laittoi valot paalle ja pois ja lahti menemaan. Aikaisemmin illalla siivooja oli tuonut meille tyynyja(joita ei ollu pyydetty), ja nakojaan sama nainen oli tulossa hakemaan tyynyja pois. mutta joka tapauksessa aika inhottavaa tulla toisten huoneisiin koputtamatta.
Aamulla 6 maissa taas herailtiin ja nyt ollaan kayty syomassa 20 dollarin aamiaisbuffet jossa olikin jo sitte lounasbuffet samassa. Taalla on paljon ukvampaa kuin acapulcossa jossa kukaan ei puhunut englantia. henkilokunta on oikein mukavaa ja ystavallista. Autolla ajokin sujuu hyvin, mun ajotyylini sopii hyvin tahan meksikolaiseen elamanmenoon. Mutta nyt lahdetaan ottamaan altaalle aurinkoa, HOLA!